Heippa taas pitkästä aikaa! En ole juurikaan ehtinyt tai jaksanut avata bloggeria pitkään aikaan. Syy siihen on se, että olen nykyään opiskelija! Mulla oli ajatuksena jossain välissä, että en kertoisi mitään opiskelu- ja työelämästäni täällä blogissa, mutta tulin sitten kuitenkin toisiin ajatuksiin. Kun sain sähköpostia opiskelupaikan suhteen, luulin että on tapahtunut varmasti virhe, sillä en ole voinut mitenkään tulla hyväksytyksi. Pian sen jälkeen sain sähköpostiini Wilma tunnukset. Tässä vaiheessa jo uskoin, että olen todella päässyt opiskelemaan. Syy, miksi en uskonut tätä todeksi, oli se että mun mielestä en tehnyt hakemusta kovin hyvin, puhumattakaan haastattelusta, joka meni aivan metsään.
Aamuherätykset oli se, mitä pelkäsin varmasti eniten, mutta jo ensimmäisestä aamusta lähtien olen noussut kiltisti ylös sängystä. Toki muutamana aamuna olen nukkunut pahasti pommiin, mutta muuten olen herännyt ihan hyvin. Ensimmäisen päivän aikana sai jo hyvän kuvan siitä, minkälainen tuleva reilu puoli vuotinen tulee olemaan. Koulukaverit oli oikein mukavia, vaikka suurin osa onkin minua melkein puolet vanhempia, mutta koen sen vain hyvänä asiana. Opiskelu tuntuu tällä hetkellä oikein mieluisalta, ja voin todeta että jännitin aivan turhaan. Ainoa mikä tuottaa ylimääräistä stressiä, on se miten selviän työharjoittelusta. Mutta ainakin mulla on se työharjoittelupaikka!
Samaan aikaan hakusessa on se uusi asunto, joka vaikuttaa ihan kaikkeen tällä hetkellä, niin mielenterveyteen kuin talouteen. Ei ehkä tässä tilanteessa pitäisi olla niin rajoitteinen uuden asunnon suhteen, mutta silti olen sitä, koska kyseessä on kuitenkin se uusi koti. Viimeisin asunto, mitä en saanut otti erityisen koville. Se olisi ollut aivan täydellinen asunto. Tähän koko asunnon hakuprosessiin alan olemaan kyllä jo aika turhautunut. Vaikka kuinka luulen, että olen laittanut hakemuksen ensimmäisenä, niin silti jään aina rannalle ruikuttamaan. Tuntuu, että on aivan turha selitellä mihinkään hakemuksiin sitä, kuinka kipeästi tarvitsisin uutta asuntoa. Tällä hetkellä mulla on käytössä hakuvahdit kolmeen eri paikkaan, joten ei auta kuin toivoa, että asunto löytyisi pian ja saisin vihdoin mielenrauhan!
Kun palasin bloggeriin, päätin päivittää ulkoasuuni Instagramin, mutta se ei mennyt ihan putkeen. Jokin meni vikaan, ja blogi näytti hetken yhdeltä koodiviidakolta. Hetken jo mietin, pitikö mun unohtaa tämä ulkoasu, mutta onneksi mulla on sen verran koodaustaitoja, että sain vian korjattua. 😄 Ilokseni huomasin, ettei mua enää niin paljoa kiinnosta olla ulkoasun kanssa tekemisissä. Tämä on ihan positiivista siksi, että olen tosiaan joskus ollut koukussa ulkoasujen muokkaamiseen. Nyt kuitenkin tykkään tästä ulkoasusta, vaikka tämä aiheuttaakin välillä harmaita hiuksia. 😀
Tässäpä tuli nyt tällainen lyhyt update mun elämään. Katsotaan mitä seuraavaksi saan aikaiseksi. Ideoita kyllä on, mutta sitä energiaa ei aina ole. Koulumatkat kun kestää sen kolme varttia yhteen suuntaan, joten pelkästään se on jo aika puuduttavaa. 😬 Seuraavaksi menen lukemaan teidän muiden blogeja, sillä en ole niitäkään tässä lueskellut..
