Tasan vuosi parhaista bileistä

29. toukokuuta 2020

Tänään palataan ajassa tasan vuosi taaksepäin, ja muistellaan parasta jääkiekkokevättä, mitä minä olen ikinä kokenut. Ihan jo senkin vuoksi, ettei tänä vuonna annettu mahdollisuutta suomenmestaruuten, eikä maailmanmestaruuteen. Ei annettu pikku Minnan kokea tänä vuonna mitään mahtavaa jääkiekon osalta. Viime vuonna koettiin jotain suurta, nimittäin Suomi voitti historian kolmannen maailmanmestaruuden, ja Tappara juhli kauden päätteeksi pronssia, joka oli minulle melkein kuin kulta.


Tapparan pronssia ja koko kauden päätymistä juhlittiin niin railakkaasti, että kun seuraavana päivänä heräsin, huomasin lattiallani verisiä jalanjälkiä. Itsellänihän ei ollut mitään muistikuvia siitä, mitä yöllä oli tapahunut. Kengästä lopulta löytyi syyllinen, sillä sinne oli päätynyt lasinsiru. Onneksi se oli kengässä, eikä jalassa, joten selvittiin säikähdyksellä. Vaikka voisi toisin luulla, ei maailmanmestaruutta tullut juhlittua ihan noin railakkaasti, vaan alkoholia nautitiin paljon maltillisemmin. 

Onneksi olin säilyttänyt vuosi sitten kirjoittamani tekstin tästä aiheesta, sillä alla oleva on suurin osa siltä ajalta kirjoitettua. Joten, tässä vaiheessa voi laittaa YouTubesta tai Spotifysta tauotta soimaan esimerkiksi Löikö Mörkö sisään? kappaleen.

Jääkiekon MM-kisat, joka keväinen kohokohta vuodesta 2013


Mä olen seurannut jääkiekon MM-kisoja vuodesta 2013 lähtien, ja jokainen ottelu on katsottu yhtä tunteella. En ole kuitenkaan sitä mestaruutta päässyt tuulettelemaan, sillä vuonna 1995 olin vasta 1-vuotias ja vuonna 2011 en vielä ymmärtänyt jääkiekosta mitään. Vuonna 2019, mun nimipäivänä pääsin sitä mestaruutta kuitenkin tuulettamaan. Tänä päivänä jääkiekko on mulle melkein koko elämä - siis Matin ja Tepon lisäksi. Elän jokaisen matsin tunteella, niin Leijonien kuin Tapparan.

Finaalia edeltävänä päivänä ajattelin, miten hienoa olisi oikeasti kokea se maailmanmeastaruus. Myönnän, mä en uskonut siihen. Finaali kun koitti, en menettänyt toivoa, vaikka Kanada teki ensimmäisen maalin. Tultiin tasoihin. Mentiin ohi. Minuutteja kului, me voitetaan mestaruus. Kestä Kevin kestä! SUOMI TEKEE KOLMANNEN MAALIN, ME OLLAAN MAAILMANMESTAREITA! Loput minuutit oli kestettävä, vaikka selväähän se jo oli. Peli päättyy ja mä itken. Suomi on maailmanmestari vuosimallia 2019!


MM-kultajuhlat Tampereella


Seuraavana päivänä tuli televisiosta kultajuhlat Helsingin Kaisaniemestä, ja koko lähetyksen ajan sai kyllä herkistellä monta kertaa. Samalla surin sitä, etten voinut olla osallisena paikan päällä, mutta toivottavasti vielä joskus tulevaisuudessa olisi mahdollisuus lähteä torille. Onneksi sain ilouutisen, sillä myös täällä Tampereella järjestettiin kultajuhlat, eikä ollut epäselvää menenkö vai en. Keskiviikkona 29.5.2019 lähdin töistä etuajassa, joten pystyin olemaan paikan päällä jo puoli kolmen aikaan, vaikka tilaisuus alkoikin vasta illalla klo 18. Mulla oli reilun neljän tunnin ajan kamalan kylmä, koska olin jättänyt mun takin töihin, sillä ajattelin pärjääväni ilman sitä. Mulla oli myös järjettömän kova vessahätä, mutta sekään ei paljoa menoa haitannut. Meikitkin oli suurimmaksi osaksi lähtenyt kyynelten mukana. Melkein voisin sanoa, ettei hirveästi enään harmittanut, etten päässyt sinne Helsinkiin. Uskallan sanoa, että nämä Tampereen kultajuhlat oli paremmat. Meillä oli kuitenkin Poju ja Pate Mustajärvi.


Juhlien jälkeen en ONNEKSI lähtenyt kotiin, vaikka se mielessä kävikin. Päädyin lopulta monen mutkan kautta Koskikeskuksen Ravintolamaailmaan. Minä, tavallinen tallaaja joi kaljaa samassa paikassa, missä oli tyyppejä jotka oli just pari päivää sitten voittanut Bratislavassa MM-kultaa. Ihan uskomatonta. Aika pian pääsen ensimmäisen maailmanmestarin kanssa samaan kuvaan, ja kukas muukaan se on kuin Tapparan Niko Ojamäki ♡ Illan aikana mä näin niitä maailmanmestarita ja mä uskaltauduin jopa juttelemaan heille! Myöhemmin illalla Poron tanssilattialla ollessani ajattelin, että nämä bileet oli varmaan tässä. Mitä vielä, alkoi soimaan Pojun Poika saunoo ja Kaapo Kakko astelee tanssilattialle käsissään POIKA! Se oli siis ihan siinä kahden metrin päässä! Myöhemmin pääsin vielä napsimaan muutaman yhteiskuvan Oulun Kärppien Jani Hakanpään ja ihanan Sanin kanssa.

Ei pelkästään tämän tapahtuman vuoksi, vaan monen muunkin asian takia voisin palata takaisin juuri tuohon kevääseen. Paras kevät elämässäni. ♡ Olitko sinä torilla juhlimassa maailmanmestaruutta Helsingissä tai Tampereella?

P.S. Nyt voit seurata blogiani myös Bloglovinin kautta. 

Lähetä kommentti