Vaikka tällä kertaa jäänkin lomalle ihan hyvillä mielin, ja muutenkin olen elämän suhteen hyvillä fiiliksillä, silti mua ahdistaa. Enkä tarkalleen tiedä miksi. Mun piti mainita asiasta jo ensimmäisessä kirjoitusessani, mutta poistin sen lauseen kokonaan. Se lause oli "olen jo useamman vuoden ajan taistellut mielenterveysongelmien kanssa". Mun ehkä isoin ongelma on kuitenkin se, etten hae apua, vaikka sitä tarvitseisin kipeästi. Puhuminen auttaisi varmasti paljon, mutta silti en usko siihen. Mutta en mä myöskään itse pysty itseäni auttamaan. Vaikka mulla on välillä tosi hyviä päiviä ja esimerkiksi nytkin mulla on päälisin puolin ihan hyvä mieli, on mulla kuitenkin usein hetkiä, jolloin toivoisin etten eläisi ollenkaan. Eihän se niin saisi olla. Mutta en mene tähän asiaan nyt.
Vaikka juhannuksen suunnitelmat menikin täysin mönkään ja kokonaan uusiksi, tulee sitä varmasti vietettyä rentouttava juhannus, varsinkin jos niin vaan päättää. Harmittaa kyllä paljon, ettei voitu ystäväni kanssa viettää tänä vuonna minkäänlaista juhannusta yhdessä. Vielä eiliseen iltaan saakka luulin, että viettäisin koko juhannuksen "omalla porukalla", mutta sain kuulla että entisellä paikkakunnallani viihdyttää juhannuspäivänä Mikko Alatalo. Se sai kyllä hurjasti intoa minuun. Outoa, mutta samalla kivaa päästä pitkästä aikaa kunnolla ihmisten ilmoille ja oikealle livekeikalle. Pikkuhiljaa tuntuu, että elämä voittaa tämän kaiken p*skan jälkeen..
Yritän kuitenkin unohtaa aivan kaikki negatiiviset asiat ja keskittyä oleelliseen - rentoutumiseen!
Hauskaa juhannusta vaan kaikille ♡
Lähetä kommentti
Jokainen kommentti on aina tervetullut, kunhan muistat pysyä asiallisena! Kiitos ♡