Korona ja yksinäisyys

1. kesäkuuta 2020

On se vaan niin, ettei tästä aiheesta voi välttyä itsekään kirjoittamasta. Maaliskuun alussa kaikki oli vielä hyvin ja kaikkea kivaa oli tapahtumassa, mutta sen jälkeen kaikki on vain muuttunut eikä edessä ole muuta kuin epävarmuutta ja pelkoa. Toivoisin vain, niinkuin varmaan jokainen meistä, että tämä olisi mahdollisimman pian ohitse, että elämä olisi taas normaalia, tai niin normaalia kuin se ennen oli. Ajattelin lähinnä nyt kirjoittaa siitä, miten tämä on muuttanut mun arkea, vai onko kenties ollenkaan? Tämähän ei nimittäin ole muuttanut minun arkea mitenkään, paitsi siten, että niitä käsiä on pestävä joka välissä eikä voi nähdä niitä läheisiä.


Käyn siis edelleen arkisin normaalisti töissä, koska omalla kohdalla töitä ei voi mitenkään tehdä etänä. Olen siinä mielessä onnellisessa asemassa, ettei tämä pandemia ole ajanut minua työttömäksi, vaikka tottakai se pelko elää kokoajan. Tällä hetkellä töitä saa tehdä, mutta miten on tilanne syksyllä? Sitä kun ei osaa sanoa ja se on ahdistavaa. Mutta päivä kerrallaan..

Miten se arki muuten? Saatan käydä kerran viikossa Prismassa tai Tokmannilla, mutta olen pyrkinyt välttämään näitäkin paikkoja vain siksi, että niissä ahdistaa käydä niin paljon. Pyrin käymään vain lähikaupassani, vaikka sekin ahdistaa sen vuoksi, että siellä kaikki maksaa enemmän. Muuten olen tottakai kotona. Eli tällä hetkellä näen ainoastaan arkisin työkavereita ja viikonloppuisin seurustelen itseni kanssa. Niinkuin ennen tätä pandemiaakin. Olen jonkinlainen kotihiiri tai erakko, joten tämä kotona oleminen ei ole mikään ongelma.

Mä tykkään olla yksin, mutta en väitä että nauttisin siitä koko aikaa. Yksinolo ei ole yksinäisyyttä, mutta kun olet koko elämäsi ajan ollut yksin, kyllä siinä väkisin tuntee itensä välillä yksinäiseksi. Ainakin tällä hetkellä se on kuin huutaisi tyhjyyteen. Onko tämä erakoituminen sitten oma valinta? No ei ole. Olen suurimmaksi osaksi kasvanutkin tälläiseksi. Olen ollut yksin jo lapsesta asti, koska olen erolapsi eikä minulla ole sisaruksia, eikä minulla ole myöskään koskaan ollut paljoa kavereita. Ei tälläkään hetkellä, ainoastaan muutama ja niitäkin näen kerran kuukaudessa, jos silloinkaan. Kyllä mä näkisin enemmän ihmisiä, jos niitä ihmisiä olisi mun elämässä. En edes halua miettiä, miksi mulla ei ole niitä kavereita, mutta jotain vikaahan minussa on, se on selvää.


Nyt tämän pandemian aikana se oma yksinäisyys korostuu entisestään, koska aika moni nyt valittelee sitä, ettei näe niitä ystäviä ja kavereita. Tottakai mä ymmärrän, että jos olet ihminen joka näkee jopa päivittäin ystäviä ja kavereita, on vaikeaa nyt kun ei voi nähdäkään, mutta tässä tilanteessa voisi ajatella niitä oikeasti yksinäisiä ihimisiä, joille tämä on täysin normaalia elämää. Tämä tilanne on vaikeaa kaikille, mutta uskallan väittää, että tämä on paljon vaikeampaa yksinäisille ja niille, jotka näkee ihmisiä todella harvoin muutenkin. Mä jopa myönnän sen, että olen monta kertaa tullut ihmisten valituksista vihaiseksi. Nämä ihmiset voivat kuitenkin olla sen puhelimen välityksellä yhteydessä ihmisiin, mutta entäs ne, joilla ei ole tätäkään mahdollisuutta. Mun mielestä jokaisen ihmisen pitäisi oppia olemaan myös yksin, ennen kaikkea niiden ihmisten jotka on kokoajan menossa, vaikka siitä kuinka paljon tykkäisi. On hyvä myös välillä pysähtyä.

Mulle henkilökohtaisesti tapahtumien peruuntuminen ja se, etten voi edes kerran kuukaudessa nähdä ketään kaveria, tuntuu aikaa saatanan vaikealta ja raastavalta. Maaliskuussa piti juhlia mun synttäreitä, ne peruuntui. Huhtikuussa piti olla Kaija Koon keikka, se peruuntui. Kaikkea kivaa oli suunnitteilla aina juhannukseen asti, mutta nyt ei ole enään mitään muuta kuin tyhjyyttä. Kaikista isoin kolaus on ollut se, etten näe tänä kesänä Mattia ja Teppoa. Edes se yksi keikka olisi piristänyt paljon.

Maailmassa on paljon yksinäisiä, joten en ole tämän asian kanssa yksin - valitettavasti. Mutta kuten sanottua, ei tämä pandemia ole kenellekkään helppoa. Kuinka tämä korona-arki vaikuttaa juuri sinun elämääsi?

P.S. Nyt voit Bloggerin ja Bloglovinin lisäksi seurailla blogia Blogit.fi välityksellä.

Lähetä kommentti