Tasan 8 vuotta keikasta, joka muutti mun koko elämän

15. kesäkuuta 2020

BOOM! Ensimmäinen Matti ja Teppo-aiheinen postaus uunista ulos. Pakko mun on tälläinen teksti kirjoittaa, koska mä voin ja haluan. Tänään, 15.6. tulee kuluneeksi tasan 8 vuottta siitä, kun näin elämäni ensimmäisen kerran Matin ja Tepon livenä. Paikka oli Virtain hiekkaranta. Siitä päivästä kaikki siis lähti. Ei olisi 18-vuotias Minna heti uskonut, mitä siitä keikasta oikein seuraa..

Siltä ensimmäiseltä keikalta ei näköjään ollut yhtäkään kuvaa. Mua harmittaa, kun lähes kaikki kuvat ja videot joita olen keikoilta napsinut, ovat epäonnistuneita. Nämä postauksessa olevat Tuurin keikkakuvat kesältä 2018 olivat jotenkin siedettäviä.

Yhteiskuva vuodelta 2016, johon olen 100% tyytyväinen. Se ensimmäinen yhteiskuva. ♡
(Ainoa miinus on se, että jostain syystä pidin ainoastaan Teposta kiini, enkä molemmista.)

Oli tavallinen perjantai-ilta, jota vietimme saunoen yhdessä isäni ja hänen silloisen naisystävänsä kanssa. Kun olimme saunoneet, tämä naisystävä sitten ehdotti, että jos lähdettäisiin Virtain hiekkarannalle, jossa esiintyi silloin itselle tuntematon veljeskaksikko Matti ja Teppo. Tämä ehdotus oli ehkä vähän outo, sillä tämä naisystävä ei muistaakseni edes tykännyt kovinkaan paljoa kyseisistä veljeksistä. Ehkä ideana ei kuitenkaan ollut mennä katsomaan heitä, vaan lähinnä tanssimaan. Ei aikaakaan, kun taksi oli alla ja olimme kohteessa. Paikan päällä sitten isäni ja hänen naisystävänsä meni tottakai tanssimaan, kun taas itse tyydyin vain katsomaan ja kuuntelamaan näitä veljeksiä.  Enhän minä 18-vuotiaana tanssinut mitään valsseja, vaikka muuten tykkäsinkin käydä lavatansseissa.  Siinä kun katselin ja kuuntelin näitä veljeksiä, tapahtui jotain. Saatoin ehkä "vähän" ihastua heihin. Tosin, siinä vaiheessa vasta heidän musiikkiinsa ja heidän tapaan esiintyä. Nyt tiesin todella, ketkä ovat nämä laulavat veljekset Matti ja Teppo.


Ensimmäinen konsertti Tampere-talossa 

(45–vuotisjuhlakiertue – Yksinoikeudella)


Varsinainen rakastuminen tapahtui reilu kaksi vuotta tuon ensimmäisen keikan jälkeen. Vuonna 2014 nimittäin pääsin ensimmäiseen kunnon konserttiin, kun veljeksillä oli 45-vuotisjuhlakiertue meneillään. Voin kertoa, että viimeistään tämän konsertin jälkeen olin jo täysin hulluna heihin. Kokoajan, täysin tauotta kotona piti soida heidän musiikkinsa. Keikalta olin ostanut heidän fanipaitansa, jota ylpeydellä ja ennenkaikkea täysin häpeilemättä pidin päälläni mm. koulussa, jossa sain tottakai kummalisia katseita. Sain kunnian jopa päästä toisen kerran tälle kiertueelle keväällä 2015, kun äitini järjesti liput veljesten lisäkonserttiin. Veljekset jakoivat nimikirjoituksia ja yhteiskuvia juuri tämän konsertin jälkeen, ja arvatkaapa kenellä odotti bussikyyti kotiin? Voin kertoa, että silloin harmitti älyttömän paljon. Ymmärtäähän sen, koska yhteiskuvia eikä nimmareita vielä tässä vaiheessa ollut kertynyt ainuttakaan. Silloin edellisessä konsertissa he eivät jakaneet mitään nimikirjoituksia.

Nyt tänä päivänä nähtyjä keikkoja/konsertteja on kertynyt 13.
Yhteiskuvia löytyy 3 ja nimikirjoituksia 2. 


Syksyllä veljekset ilmoittivat, että he aikovat vähentää keikkailua, mikä on tietysti kova kolaus. Se tässä ehkä harmittaa eniten, että olen syntynyt aivan liian myöhään ja alkanut fanittamaan heitä aivan liian myöhään. 50 vuotta keikkaelämää on kuitenkin aika paljon ja veljeksillä ikää se 72- ja 71-vuotta, joten tottakai kunnioitan tätä heidän päätöstään. Jos he keikkailet tässä lähistöllä, aion kyllä mennä jokaiselle keikalle, mihin on vain mahdollisuus. Toki tämän kesän meni korona pilaamaan.

Jos multa kysytään, kenen artistin/bändin keikalla tykkään käydä eniten, niin kyllä mun vastaus on Matti ja Teppo. Heidän keikoilla hyvän musiikin lisäksi kuullaan myös huumoria, joten heidän keikkansa on täydellinen irtiotto arjesta ja kaikista elämän murheista. Se on ehkä se yksi heidän suosion salaisuus. Keikoilla saa nauraa, sekä myös itkeä. Kyllä siinä vaiheessa, kun Teppo alkaa laulamaan kappaletta Lähtöhetki, valuu mulla ainakin kyyneleet silmistä. Jos totta puhutaan, mä rakastan enemmän Tepon lauluääntä. En tiedä johtuuko se siitä, että Teppo laulaa enemmän niitä herkimpiä kappaleita.


Matti ja Teppo nimiset kissat?


Mulla on ollut näiden vuosien aikana aikamoisia suunnitelmia. Yksi niistä on mm. ollut se, että ottaisin kaksi kissaa, joiden nimeksi tulisi Matti ja Teppo. Ei ole ollenkaan sanottu, että mulla joku päivä olisikin, mutta en ainakaan tällä hetkellä ottaisi kahta kissaa. Mulla on myös suunnitteilla hyllykkö, joka täyttyisi toivottavasti jossain vaihesssa jokaisella Matin ja Tepon albumilla, ja johon voisi laittaa myös nimmarit ja ehkä myös yhteiskuvia esille. Tämä ihan varmasti toteutuu kyllä sitten aikanaan..

Kaikki kaikessa


Olin mä sitten töissä tai vaikka isälläni käymässä, kysyn aina että voitaisiinko kuunnella Mattia ja Teppoa. Töissä se ei onnistu, koska en jaksa kuunnella negatiivisia kommentteja, mutta esimerkiksi isälläni se onnistuu, koska isänikin tietää kuinka hullu olen, joten hän ei ehkä uskalla sanoa vastaan. Heh. Mä kuuntelen siis aina Mattia ja Teppoa. Mä en vaan kyllästy heidän musiikkiin.

Näistä veljeksistä riittäisi kirjoiteltavaa enemmänkin, mutta jätän tämän tällä kertaa tähän.  Kertokaa ihmeessä, kiinnostaako teitä tälläiset postaukset siitä huolimatta, vaikka artistit ovatkin teille mitä on. Kiitos ja anteeksi!

Lähetä kommentti