Meni rahahommat pieleen

18. tammikuuta 2021

Tässä avaudutaan sitten kunnolla aiheesta, joka on varmasti edelleen jollain lailla tabu blogimaailmassa. Aiheena on raha ja velkaantuminen. Onhan se aika henkilökohtainen aihe, mutta niin on moni muukin mistä kirjoitellaan. Haluan jatkossakin avautua enemmän rahasta tänne blogiin. Tässä postauksessa tulen keskittymään siis velkaantumiseen, ja kerron rehellisesti sen, että en vielä 26-vuotiaanakaan osaa käyttää rahaa oikein. Tämä on muuten aihe, josta on helppo kirjoittaa, mutta pirun vaikeaa julkaista tällaista kaikkien nähtäville. Haluan kuitenkin sen tehdä ja näin kertoa, että ettei se velkaantuminen ole mikään häpeän asia. On ihan ok sössiä raha-asiat, kunhan niistä oppii. Toivottavasti saatte tästä tekstistä jotain selkoa.


Mennään aikaan, mistä tämä koko pahin velkaantuminen alkoi..


Elettiin helmikuuta vuonna 2017. Olin juuri jäänyt työttömäksi ja muuttanut Tampereelle. Rahaa oli mennyt jonkin verran muuttoon, varsinkin bensaan, koska ravasin todella monta kertaa Virrat-Tampere väliä. Ehkä muutama reissu oli vähän turhaakin. Kela oli maksanut minulle liikaa tukia edellisenä kuukautena, joten he päättivät ehdottamatta tai mitään varoittamatta ottaa liikaa maksetut tuet helmikuun tuista. Sain maksettua helmikuun vuokran ja katsastettua autoni, jonka jälkeen minulle jäi 7€ elämiseen koko kuukaudeksi. Kävin Kelassa, mutta turhaan. Mä lähdin sieltä kyyneleet silmissä, koska se tilanne tuntui erittäin pahalta. Samaan aikaan myös autoni oli remontissa. Muistan vielä kuin eilisen päivän, kun istuin laina autossa ja itkin. Onneksi äitini auttoi minua rahallisesti jonkin verran, että sain kuitenkin ruokaa. En muista oliko minulla kuinka paljon laskuja maksettavana, mutta yksi iso lasku minulla oli hoidettavana ja se oli nimenomaan auton remonttiin liittyvä lasku, jonka olisin halunnut hoitaa mahdollisimman pian, koska varsinkaan kyseiseen korjaus paikkaan en olisi halunnut olla velkaa. Aloin miettimään, mistä oikein saisin rahaa. Yritin tottakai hakea koko ajan töitä, mutta se ei aina ole helppoa.

Elettiin vielä helmikuuta, kun silloinen hyvä kaverini laittoi viestiä, josko ehtisin nähdä. Ehdin, mutta siihen tarvittiin rahaa, jotta pääsisin hakemaan tämän ystäväni viereiseltä paikkakunnalta luokseni, joka toki oli vain alle 10km päässä. Halusin niin paljon nähdä hänet, joten silloin sorruin ensimmäisen kerran ottamaan pikavipin. Nyt tämä suututtaa sen takia, että välimme tämän kyseisen kaverin kanssa ei ole enää samat, mitä ne oli vuosia sitten. Ensimmäinen pikavippi summa oli muistaakseni 50-100€. Ikävä kyllä se ei todellakaan jäänyt siihen. Tyhmänä olin vielä hakemusta tehdessäni laittanut nostorajaksi 2 000€. Postiluukusta tipahteli laskuja ja eräs lasku oli hoidettava mahdollisimman pian, vaikka eihän silläkään laskulla olisi todellakaan ollut kamalaa kiirettä vielä maksaa, koska en olisi menettänyt luottotietoja vielä, jos olisin jättänyt sen maksamatta. Kuitenkin nostin lisää rahaa, jotta pystyin maksamaan kyseisen laskun sekä myös autooni liittyvän huoltolaskun. Järkevintä olisi ollut viimeistään tässä vaiheessa lopettaa rahan nostaminen, mutta minä vain nostelin aina sitä mukaa, mitä tarvitsin rahaa. Kuinka helppoa se olikaan, kun raha oli heti tilillä. Liiankin helppoa, sillä lopulta olin tottakai käyttänyt koko summan nostorajaan asti, eli 2 000€ vain muutamassa kuukaudessa.

Jos muutaman satasen velka aiheutti stressiä,
niin miten paljon stressiä aiheuttaa muutaman tonnin velka? 

 
Tämän kuluneen 4 vuoden aikana olen velkaantumisen takia joutunut luopumaan rakkaasta autostani, mikä oli silloin pari vuotta sitten todella rankka paikka mulle. Lisäksi olen yrittänyt etsiä halvempaa asuntoa, jotta rahaa olisi jäänyt enemmän velkojen maksuun. Haluaisin muuttaa helposti paikasta B paikkaan A, koska silloin ei tarvitsisi ottaa muuttoautoa, mutta mulla kun ei ole hyvää tuuria ikinä. Velkoja ei lyhennellä mun palkalla mitään suuria summia. Jos muutaman satasen velka aiheutti stressiä, niin miten paljon stressiä aiheuttaa muutaman tonnin velka? Toki mulla tulee olemaan tulevaisuudessa paljon enemmänkin velkaa, jos esimerkiksi ostan asunnon, mutta siinä vaiheessa mä oletan, että olen vakitöissä ja saan parempaa palkkaa ja mun kanssa on mies lyhentämässä sitä velkaa. Muutama tonni ei ole paljoa, mutta on se mulle ja mun tuloille sekä menoille todella iso ja ahdistava summa. En vaan haluaisi olla yhtään velkaa yhtään mihinkään paikkaan.



Yksi velka pois, pari uuttaa tilalle..


Pikavipin sain maksettua kokonaan pois jo viime keväänä, ja jäljelle jäi osamaksuvelat. Yllätyin, ettei sen tuntunut oikein miltään, mutta ehkä se vaikutti asiaan, että osamaksuja oli jäljellä niin ison summan edestä. Olen yrittänyt parhaani mukaan elää niin, ettei se summa kasvaisi, eli en tilaisi mitään osamaksulla. Jonkun aikaan meni ihan kivasti, kunnes tilanne karkasi jälleen kerran käsistä. Isompina hankintoina tuli ostettua uusi pelikonsoli,- ja puhelin, sekä tietenkin kosmetiikkajoulukalentereita. Näitä ostoksia kadun ja en kadu. Osamaksulyhennyksien kanssa olisi varmaan jotenkin pärjännyt, mutta kun tilipäivän jälkeen innostuu aina ostelemaan kaikkea ihan liikaa, jossain vaiheessa tajuaa, ettei sulla ole enää varaa maksaa vuokraa. Siinähän alkaa taas uusi oravanpyörä pyörimään, kun vuokranmaksun kanssa tulee ongelmia. 

Katkaisin tämän kierteen sillä, että otin uudestaan velkaa. Hip hei. Taas ollaan se ylimääräinen 2 000€ velkaa, koska sitä "lainaa" ei voinut ottaa pienempää summa. Toki mä otin myös siksi isomman summan, että sain maksettua isoimman osamaksuvelan pois. En tiedä oliko mitään järkeä tässäkään, mutta tulipahan tehtyä. Tästä meni ehkä kaksi viikkoa, kun juuri ennen joulua postiluukusta oli tullut Kelalta kirje, että mun valitus asumistuen takaisinmaksusta hylättiin, eikä he edes kohtuullistanut sitä yhtään. Kiitos Kela ja oikein vitun hyvää joulua teillekin! En olisi ottanut uutta velkaa, jos olisin ollut viisaampi ja ottanut huomioon tämän typerän asumistuen. Tämä koko Kelan asumistuki hässäkkä on osittain omaa syytä, mutta asiaan on vaikuttanut niin moni syy, jotka myös valituksessa kävi ilmi, mutta Kansaneläkelaitos ei tunne sympatiaa. 

Kun kaikki velat lasketaan tällä hetkellä yhteen, tulee summaksi reipas 6 000€. On asumistuen,- osamaksujen,- ja lainan lyhennystä. Ei mun pitänyt todellakaan olla tällaisessa tilanteessa, mutta tässä sitä kuitenkin ollaan. En voi kun luvata itselleni, että kunhan tästä joskus pääsen yli, en ikinä päästä omaa talouttani tähän tilanteeseen. Onneksi koskaan ei ole liian myöhäistä tajuta muuttaa elintapojaan. Aion todellakin olla tarkempi rahan kanssa, niin nyt kuin tulevaisuudessakin.

Olen rahan takia mm. vihannut itseäni todella paljon. Kuinka saatoin olla niin typerä? Miksi sorruin pikavippiin? Miksi otin uutta lainaa? Miksi en ylipäätään osaa käyttää niitä rahoja järkevästi? Raha ei tee onnelliseksi. Ei se teekkään, mutta jos sulla ei sitä ole yhtään, on vitsit aikalailla vähissä. Ilman rahaa kun ei ihminen pärjää. Ainakin tämä on opettanut aivan helvetisti!

Jätä kommentti

© Niihin hetkiin. Design by Eve.