Tässäpä tulee pitkästä aikaa pieni update mun elämään. Tuntuu, että mun elämä on heittäny jonkinlaisen kuperkeikan. Mutta niinhän sitä sanotaan, että kaikella on jokin tarkoitus. Toivottavasti tämä pitää paikkansa, sillä ainakaan yhtään nyt ei tunnu siltä.
Tulevaisuus ole ikinä pelottanut näin paljoa kuin mitä nyt, koska olen tällä hetkellä työtön. Mun elämä on tällä hetkellä blogin ympärillä. Saan olla kiitollinen, että olen löytänyt tällaisen aikaa vievän harrastuksen. En voi tarpeeksi korostaa sitä, minkälaista iloa tämä tuo elämääni. Varsinkin juuri tällä hetkellä. On mahtavaa, kun voi tehdä edes jotain, eikä pelkästään maata sohvalla katsomassa telkkaria tai pelaamalla konsoleilla. Tällä hetkellä mun ykkös prioriteetti ei ole hakea töitä, vaan keskittyä omaan hyvinvointiin. Vaikka työttömyys tottakai ahdistaa, koetan olla silti ajattelematta sitä. Voi olla, ettei siihen mene kauaa kun alan aktiivisesti hakea töitä, mutta nyt ei tunnu jotenkin oikealta. Jos taas onni potkaisee niin, että töitä tarjotaan, niin totta kai mä otan sen vastaan mikäli se on yhtään mun juttu. Aika kuitenkin näyttää, mitä tuleman pitää.
Työttömyyttä on takana nyt reilu kuukausi. Ensimmäiset pari viikkoa meni täysin sumussa. Olin niin maassa, etten pystynyt tekemään yhtään mitään. Sitten lähdin viikoksi isäni luokse jossa sain myös samalla kissaterapiaa, kun yksi tuttu kisu oli hoidossa siellä. Vaikka sen viikon aikana vähän piristyin, huomasin kotiin palattuani, etten jaksa tehdä yhtään mitään. Palasin siihen samaan, mistä olin lähtenytkin. Mä vain makasin, vaikka mun olisi pitänyt hoitaa juoksevia asioita. Vaikka luulin, että olisin paremmassa kunnossa, olin silti rikki. Halusin vain nukkua koko ajan. Sitten kun jaksoin nousta sängystä, menin sohvalle ja huomasin haluavani nukkua taas. Mulla meni rytmi rehellisesti sanottuna aivan sekaisin. Nyt se on onneksi korjaantumassa.
Olen joutunut paljon miettimään tätä työttömyyttä. Ensinnäkin nämä ajat ovat todella huonot työmarkkinoilla. Toiseksi, olen vakavasti masentunut, joten se laskee entisestään mahdollisuuksia saada työtä. Juuri tämän takia mua pelottaa todella paljon tulevaisuus. Saanko mä mistään töitä? On typerää ajatella näin, etteikö masentunut ihminen saisi töitä, koska eihän se pitäisi olla esteenä. Silti en voi olla ajattelematta sitä. Kuitenkin toivon, että löydän sen oman paikkani jossain vaiheessa.
Onneksi en tällä hetkellä elä niin sumussa. Olen kehitellyt itselleni hyvin tekemistä, liittyen blogiin kuin myös muihinkin juttuihin. Mulla on suunnitelmia, mutta en tiedä toteutuuko nämä mun suunnitelmat koskaan. Ainakin olen pitkästä aikaa innostunut jostain. Olen keskittynyt myös suunnittelemaan uudelleen mun sisustusta, koska nyt tuntuu että olen löytänyt sen omannäköisen sisustuksen. Mihinkään muihin juttuihin en ole keskittynyt. Tulevaisuudessa haluaisin ehkä lähteä opiskelemaan, mutta mitä niin se on kysymysmerkki. Heti kun olen valmis, olisi mahtavaa päästä takaisin työn ääreen. Kuten yllä jo mainitsin, aika näyttää mitä se tulevaisuus tuo tullessaan. Nyt olen ainakin päässyt takaisin jaloilleni!
Onko kaikella jokin tarkoitus?
Mitä teille kuuluu? ♡
