Välillä tuntuu, että tekisi mieli ottaa kamera käteen ja alkaa höpöttelemään sille, mutta mennään nyt toistaiseksi tällä perinteisellä blogikirjoituksella. Mulla siis nousi pieni kuume videoita kohtaan, mikä on hyvin outoa, koska en ole ikinä tykännyt olla kameran edessä. Se kuume vähän laski mun edellisen koneen ansiosta, koska sillä ei olisi iki maailmassa pystynyt mitään videoita editoimaan. Nyt uuden tietokoneen ansiosta pääsisi myös editoimaan, mutta se kaikki mikä liittyy videoiden tekoon vaatii niin paljon energiaa, eikä sitä tällä hetkellä ole. Mietin myös Instagramin puolelle pientä avautumista, koska tuntui että tämä blogin kirjoittaminenkin on vaikeaa tällä hetkellä.
Blogin kirjoittaminen ei ole ainoa ylitsepääsemätön juttu tällä hetkellä, vaan myös ne elämässä yksinkertaisetkin asiat tuntuu lähes mahdottomilta, kuten suihkussa käyminen. Kotikin näyttää juuri siltä, että täällä asuu vaikeasti masentunut. Lattialla on roskia, pöydille on kerääntynyt likaisia astioita ja roskapussikin kävelee kohta keittiöstä vastaan. Pelkkä kaupassa käyminenkin on epämiellyttävää, koska mua ahdistaa se ihmismäärä. Lähikaupassa toki se ihmismäärä on pienempi, mutta ei se tee siitä yhtään miellyttävämpää. Olen jopa harkinnut hyödyntäväni näitä uusia kauppakassi systeemejä, että kauppatavarat tuotaisiin kotiovelle, ettei vaan tarvitsisi liikkua mihinkään.
Tässä kun on aikaa kulunut, huomaa ettei vieläkään ole päässyt talven ja kevään tapahtumista yli. Mielialan laskeminen, itsetuhoiset ajatukset, sairasloma ja siihen päälle irtisanominen. Eteenpäin pitäisi mennä, mutta tuntuu etten pysty siihen. Kelankin kanssa asiat tuntuu takkuavan tosi pahasti, että senkin puolesta eteenpäin meneminen tuntuu vaikealta. Tulevaisuus on vaan niin tyhjää tällä hetkellä, enkä tiedä mitä tekisin. Vaihtoehtoja olisi monta, mutta en kuitenkaan ala niitä luettelemaan. Hetken aikaa elämä oli tasapainoista ja jopa kivaa. Siivosin mun kaappeja ja sain paljon tavaraa kerättyä myytäväksi, jotka odottaa edelleen pääsyä kirpputorille. Elämässä piti olla asioita, jotka pitää mua maanpinnalla, mutta sitten tapahtui taas se kuuluisa pohjalle meneminen.
En haluaisi aina tänne vuodattaa mun pahaa oloa. Kirjoittaminen on kuitenkin jollakin tapaa itselle se parempi vaihtoehto. Tiedän kyllä, että voisin koska vaan soittaa kelle tahansa kaverille, mutta se on kuitenkin tosi vaikeaa mulle. Tuntuu, että ne omat murheet tuntuu tässä maailmassa hyvin pieniltä. Blogin kannalta koin, että tänne tarvitsi päivittää tällainen update teksti lyhyen tauon jälkeen, ennen kuin suunnittelen muita tekstejä. Enkä todellakaan tiedä miksi.. Mutta katsotaan, lähteekö tämä bloggaaminen ja se omanlainen arki taas pikkuhiljaa rullaamaan..
Siis samaistun, varsinkin tuohon kaupassa käymiseen! Tykkään käydä kaupassa myöhään, niin on vähemmän ihmisiä. Itselläkin blogi ja oikeastaan koko elämä harrastuksineen tökkii todella pahasti taas, kuten joka kevät. Ulkona käymiseen on itsellä auttanut menojen ripottelu eri päiville, podcastin kuuntelu lenkillä (Tuplakääk on ihan best ja saa nauramaan) ja kotibongailu (eli etsin netistä lähistöllä olevia myynnissä olevia taloja ja sitten suunnittelen lenkit talojen kautta, laajentaa myös helposti omia lenkkipolkuja!).
VastaaPoistaTsemppiä! ❤
Musta tuntuu, että varsinkin isomassa kaupassa (jossa on välillä pakko käydä) on aina ruuhkaa, kävi sitten illalla tai aamulla. Lähikaupassa onneksi ihmisiä ei ole hirmuisesti. Toi menojen ripottelu kuulostaa kyllä aika järkevältä, ja voisin ottaa sen itsellenikin käyttöön. :) Ei vitsit, toi kotibongailu kuulostaa myös kokeilemisen arvoiselta jutulta, heti kun olen löytänyt sen liikunnan ilon.
PoistaKiitos superesti vinkeistä, ja tsempit takaisin ❤