Tällä hetkellä pystyn tästä aiheesta kirjoittamaan, sille masennuksen kanssa minulla on menossa yllättävän hyvä jakso. Totta kai väillä tulee niitä hetkiä ja päiviä, kun masentaa oikein kunnolla. Mutta jos vertaa vaikka viime kevääseen, on tilanne siihen nähden huomattavasti parempi. Tästä saattaa tulla aika pitkä teksti, mutta yritän kuitenkin saada kaiken suht. tiiviiseen pakettiin. Aloitan nimittäin ihan alusta koko tarinani masennukseen liittyen.

Olin epäillyt jo monta vuotta, että olisin masentunut. Minulle jopa sanottiin vuonna 2017, että olen masentunut. En kuitenkaan tehnyt asialle mitään, koska luultavasti en halunnut sitä myöntää itselleni. Koska sitten olen sairastunut masennukseen? Sitä on oikeasti vaikea sanoa. Oma veikkaus on, että se on tapahtunut ammattikoulu aikoina. Mutta varmuutta siihen ei varmasti osaa sanoa. Kuitenkin elokuussa 2020 tapahtui jotain, joka sai minut menemään lääkäriin. Kun varasin aikaa työterveyteen, ajattelin vihdoin kertoa rehellisesti kaiken mitä mun mielenpäällä oli. 

Lääkärissä tein masennustestin, jonka tulos oli vaikea masennus. Tässä vaiheessa tämä oli kuitenkin vasta epäily. Sain mielialalääkkeitä syötäväksi ja ajan työpsykologille. Vuodenvaihteen jälkeen mun masennusta ei enää epäilty, vaan se oli varmaa. Miksi se muuttui vasta nyt varmaksi? Siksi, että kerroin lääkärille harkinneeni itsemurhaa. Se, mitä mun potilastiedoissa lukee, tuntuu jotenkin uskomattomalta, sillä niistä tiedoista saa sen käsityksen, että olisin ikään kuin valehdellut sen, mitä olin kertonut. Tuntuu hyvin absurdilta edes ajatella, että lääkäri ei ottaisi tällaista vakavasti.


Vuodenvaihteessa oli varmasti pahin jakso mun masennuksen aikana. Se ajoi minut jopa sairaslomalle. Sen loman jälkeen minun ei sitten enää tarvinnutkaan palata töihin, sillä minut helmikuussa irtisanottiin liittyen masennukseeni. Nyt masennukseni oli vienyt minulta yhden ihmissuhteen lisäksi myös työni, mitähän seuraavaksi? Töiden loppuminen oli erittäin raskas kokemus, varsinkin kun en ollut muutenkaan millään lailla henkisesti tasapainossa siihen aikaan. 

Töiden loppuminen tarkoitti myös sitä, että mun hoitosuhde päättyi. Mulla ei ollut enää saatavilla keskusteluapua eikä muutakaan. Ajoin itseni todella syvälle, koska en jaksanut hakea apua uudelleen. Multa loppui jopa mielialalääkkeet. Onneksi hyvä kaverini sai minut toukokuussa vietyä terveyskeskukseen, josta sain taas apua itselleni. Tuntui, että nyt minut vasta otettiin vakavasti. En voi sanoin kuvailla, kuinka hyvältä tuntui saada taas mielialalääkkeet käyttöön.

Raskaan kevään jälkeen tuli kesä, joka meni osittain vielä sairaslomalla. Pikku hiljaa aloin hieman piristymään. Tuntui, että elämä alkoi vähän voittamaan. Elokuussa vasta olin valmis kohtaamaan arjen ja aloin valmistautumaan kunnolla työnhakuun, koska nyt siihen pystyin. Sillä tiellä ollaan edelleen, mutta omasta halusta ja yrityksestä se ei ole ainakaan jäänyt kiinni. Välillä on totta kai vaikeaa, mutta yritän aina jollakin tavalla unohtaa ikävät asiat hetkeksi.


Välillä on niin vaikea käsittää sitä, että masennus on sairaus. Siinä missä esimerkiksi diabetes. Masennuksen kanssa eläminen on vaikeaa. Elämä oli vaikeaa silloin, kun luuli olevansa masentunut. Nyt kun siihen on saanut varmistuksen, se on edelleen vaikeaa. Masennus aiheuttaa tällä hetkellä hyvin vahvasti sen, että pelkään etten tule ikinä riittämään tällaisena. Olen aina vähän huono ihminen, koska sairastan masennusta. ”Sairastan masennusta” tuntuu erittäin oudolta sanoa. Miten niin sairastan? Miten se voi olla sairaus, jos ei jaksa tehdä arjen pikkujuttuja ja tuntee itsensä muita huonommaksi? Enkö mä olekaan laiska, itseensä tyytymätön ja huomiota hakeva paska? Ei, en todellakaan ole.

Masennus eli depressio on mielialahäiriö, jonka hallitseva piirre on vähintään kahden viikon ajan jatkunut yhtäjaksoinen alakulon tunne. Masennuksen keskeisiä oireita ovat huono itsetunto, mielenkiinnon menetys aiemmin kiinnostuneisiin asioihin, ahdistus, väsymys sekä muutokset ruokahalussa ja unen määrässä. Vaikeasti masentuneet saattavat myös kokea ajatusharhoja tai hallusinaatioita. Masentuneen ihmisen on usein vaikeaa selviytyä päivittäisistä askareistaan ja hän voi harkita tai yrittää itsemurhaa. Masennukseen sairastuneilla on monesti myös erilaisia fyysisiä vaivoja. Lähde: Wikipedia

Aaltoileva mieliala - se minulla on. Toisinaan on erittäin hyväkin mieli, mutta sitten taas toisinaan ei millään ole mitään väliä. Olisi hienoa, jos osaisi ennustaa mielialan laskemisen ja estää sen menemästä kovin syvälle, mutta minä en ainakaan osaa vielä tänä päivänäkään. Kun mieliala laskee, se laskee niin hurjalla vauhdilla alas, ettei todellakaan millään olisi mitään väliä. Aaltoilevan mielialan kanssa eläminen on aika tuskallista. Välillä tuntuu, että hyvään tarvitaan paljon, mutta huonoon ei juuri mitään. Vähän sama, kuin esimerkiksi positiivisen palautteen saaminen; se ei tunnu oikein miltään, mutta negatiivisen palautteen saaminen tuntuu taas maailman lopulta. Miksi se on niin vaikeaa?

Käytin tässä postauksessa tylsästi jo aiemmin julkaistuja kuvia, mutta ne sopi kuitenkin tähän tekstiin. En jaksanut alkaa ottamaan uusia kuvia atm. Jatkossa pyrin välttämään tätä, vaan ottaisin aina uusia kuvia!

4 kommenttia:

  1. Vaikka sinulla onkin masennusta, ja monenlaisia tunteita ja mielialoja, muista että tunteesi ovat aitoja. Masennus ei ole pysyvää. Tunnelin päässä on aina valoa, vaikka vain vähänkin valoa, ja tulet valon vielä löytämään.

    Mitä tahansa sinulle kuuluukin, olet juuri hyvä sellaisena kuin olet! Kiitos, että jaksat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Tuon kun aina muistaisi, että on hyvä sellaisena kun on! 😊

      Poista
  2. Voi Minna, oot rohkea kun kirjoitit ja julkaisit tän ♥ Ja mitä kaikkea ootkaan joutunu käymään läpi - ihanaa että oot silti saanut hoitokontaktin ja lääkkeet käyttöön! Siulla on ihan mahtava ystävä.

    Ja siis samaa läpikäyneenä samaistun siun ajatuksiin, että on vaikeaa ajatella masennusta sairautena ja siis tuo, että "hyvään tarvitaan paljon ja huonoon ei juuri mitään" !! Tosi hyvin kiteytetty!

    Iso halaus siulle ♥

    VastaaPoista

Arvostan kommenttiasi suuresti & vastaan siihen heti, kuin mahdollista ♡