Vuosi 2021 pähkinänkuoressa

Vuosi 2021 on opettanut minulle sen, että kaikella todellakin on tarkoitus. Ja muita sanontoja mainittakoon yksi toinen suosikkini; kun yksi ovi sulkeutuu, toinen avautuu. Sekin piti paikkansa. Aika monena vuonna olen sanonut, että tämä oli p*ska vuosi, mutta aiempina vuosina se ei ole pitänyt kyllä paikkansa. Vuosi 2021 on ollut kyllä tähän asti se rankin vuosi. Se alkoi kamalalla tavalla, mutta onneksi päättyi kuitenkin iloisesti.

KUVA: UNSPLASH

Minusta tuntuu, että tässä postauksessa oikeastaan kerroin mun alkuvuoden aika tarkasti, mutta käydään se nyt läpi vielä kerran. Vuosi 2021 vaihtui aika synkissä merkeissä, muutenkin kun vain sään puolesta, joka oli aika sumuinen. Karanteenin takia uuden vuoden suunnitelmat meni pipariksi ja vietin uuden vuoden yksin, vaikka koronatesti näytti negatiivista jo samana iltana. Alkuvuodesta olin jonkin aikaa töissä, mutta jouduin hakemaan sairaslomaa, koska mielenterveysongelmieni kanssa oli menossa ehkä pahin jakso. Sairaslomalta palattuani maailmani romahti, sillä minut irtisanottiin. En ikinä olisi halunnut, että työt päättyy sillä tavalla. Se viimeinen matka töistä kotiin tuntui aika helvetin pitkältä.

Todella pitkään olin aika hukassa elämän kanssa. Raskaan kevään jälkeen tuli kesä, joka meni osittain vielä sairaslomalla. Pikku hiljaa aloin hieman piristymään. Vasta elokuussa olin valmis kohtaamaan arjen ja aloin valmistautumaan kunnolla työnhakuun. Syyskuussa kuitenkin tuli tilaisuus hakea opiskelemaan ja sen myös tein. Lokakuussa alkoikin opiskelu. Se oli tämän vuoden käännekohta, josta olen iki onnellinen. Olen saanut tutustua uusiin mukaviin ihmisiin ja olen päässyt työharjoitteluun aivan mahtavaan paikkaan. Sen puolesta tulevaisuus näyttää hyvältä.

Muita merkittäviä juttuja oli se, että syksyn aikana sanottiin jäähyväiset rakkaalle Hakamettälle. Syksyn aikana heräsin siihen, että nyt olisi korkea aika mennä pitkästä aikaa katsomaan peliä paikan päälle, vielä kun otteluita pelataan Hakametsän jäähallilla. Otteluita kertyi lopulta 3. Viimeisin oli totta kai se merkittävin, se viimeinen ottelu Hakametsässä. Kaikki ei sitä tiedä, miten kova paikka se loppujen lopuksi oli. Vaikka kyseessä olikin vain jäähallin vaihto, niin silti se tuntui kun oltaisiin haudattu Tappara. Vielä en ole uudella Nokia Areenalla käynyt pelejä katsomassa.

Toinen merkittävä juttu tähän vuoden loppuun oli se, että sain vihdoin uuden asunnon, jossa olisi tarkoitus asua helmikuusta lähtien! Vihdoin voin lopettaa vuokra-asuntojen kyttäämisen. Tammikuusta on siis tulossa samaan aikaan stressaava, mutta iloinen kuukausi. Jonkinlaista muuttopäiväkirjaa on varmasti luvassa blogin puolella. Katsotaan, innostunko kuvaamaan myös muuttovlogia. 😆

Olen päättänyt, että vuodesta 2022 tulee mun vuosi! 
Hyvää uutta vuotta teille jokaiselle! 

jätä kommentti